Viikon juttu

Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.


Itseänsä toteuttava ihminen/Saarnaaja 2:1-16 (11.11.2015)

1. Minä sanoin sydämessäni: Tule, minä tahdon koetella sinua ilolla, nauti hyvää. Mutta katso, sekin oli turhuutta. 2. Naurusta minä sanoin: "Mieletöntä!" ja ilosta: "Mitä se toimittaa?" 3. Minä mietin mielessäni virkistää ruumistani viinillä - kuitenkin niin, että sydämeni harrastaisi viisautta - ja noudattaa tyhmyyttä, kunnes saisin nähdä, mikä olisi ihmislapsille hyvä, heidän tehdäksensä sitä taivaan alla lyhyinä elämänsä päivinä.

4. Minä tein suuria töitä: rakensin itselleni taloja, istutin itselleni viinitarhoja. 5. Minä laitoin itselleni puutarhoja ja puistoja ja istutin niihin kaikkinaisia hedelmäpuita. 6. Minä tein itselleni vesilammikoita kastellakseni niistä metsiköitä, joissa puita kasvoi. 7. Minä ostin orjia ja orjattaria, ja kotona syntyneitäkin minulla oli; myös oli minulla karjaa, raavaita ja lampaita, paljon enemmän kuin kenelläkään niistä, jotka olivat olleet ennen minua Jerusalemissa. 8. Minä kokosin itselleni myöskin hopeata ja kultaa ja kuninkaitten ja maakuntien aarteita ja hankin itselleni laulajia ja laulajattaria ja ihmislasten iloja, vaimon, jopa vaimoja. 9. Minä tulin suureksi ja yhä suuremmaksi, yli kaikkien, jotka olivat olleet ennen minua Jerusalemissa. Sen ohessa pysyi minussa viisauteni.

10. Enkä minä pidättänyt silmiäni mistään, mitä ne pyysivät, enkä kieltänyt sydämeltäni mitään iloa, sillä minun sydämeni iloitsi kaikesta vaivannäöstäni, ja se oli minun osani kaikesta vaivannäöstäni. 11. Mutta kun minä käänsin huomioni kaikkiin töihin, joita minun käteni olivat tehneet, ja vaivannäköön, jolla olin vaivannut itseäni niitä tehdessäni, niin katso: se oli kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua; eikä ole hyötyä mistään auringon alla. 12. Kun minä käännyin katsomaan viisautta ja mielettömyyttä ja tyhmyyttä - sillä mitä taitaa ihminen, joka tulee kuninkaan jälkeen, muuta kuin tehdä, mitä jo ennen on tehty? - 13. niin minä näin, että viisaus on hyödyllisempi tyhmyyttä, niinkuin valo on pimeyttä hyödyllisempi. 14. Viisaalla on silmät päässänsä, tyhmä taas vaeltaa pimeässä; mutta minä tulin tietämään myös sen, että toisen käy niinkuin toisenkin.

15. Ja minä sanoin sydämessäni: Se, mikä kohtaa tyhmää, kohtaa minuakin; miksi olen sitten niin tuiki viisaaksi tullut? Ja minä sanoin sydämessäni: Tämäkin on turhuutta. 16. Sillä ei jää viisaasta, niinkuin ei tyhmästäkään, ikuista muistoa, kun kerran tulevina päivinä kaikki unhotetaan; ja eikö kuole viisas niinkuin tyhmäkin?

Saarnaaja sai elää elämää, jota meidän aikamme ihmiset pitävät monessa mielessä ihanteenaan. Koska hänellä oli rahaa, valtaa ja ilmaista työvoimaa, hän sai nauttia ylellisyydestä ilman toimeentulon huolia. Ja mitä siitä seurasi? Ei suinkaan onnea ja tyydytystä, vaan turhautumista ja ilotonta ikävystymistä. Saarnaajan toinen luku on kuin leimuavin kirjaimin länsimaiden yli kirjoitettu varoitus: raha ei tee onnelliseksi, nautinto ei tee onnelliseksi. Pysähdy tällä tiellä, ennen kuin on liian myöhäistä.

Kadotettu paratiisi. Kaikki ihmiset koettavat päästä takaisin kadotettuun paratiisiin, maanpäällisen onnen tilaan, josta ei koskaan tarvitsisi luopua. Saarnaaja pääsi paratiisi-projektissaan huomattavasti pitemmälle kuin me tavalliset pulliaiset. Hänellä oli kaikkea, mitä ihminen yleensä voi elämältä toivoa: oli iloa ja nautintoa, oli viiniä kohtuullisessa määrin (sehän on ihanne nytkin), oli suuria rakennusprojekteja, oli aarteita (joiden arvo säilyy rahan arvon romahtaessakin), oli kulttuuria (jopa oma kuoro) ja oli yllin kyllin naisseuraa. Kun yhteen vaimoon kyllästyi, voi paikalle marssittaa toisen tarvitsematta kysellä, mitä Jumalan sana siihen sanoo. Voi, mikä onnellinen elämä! Vai onko sittenkään?

Minä itse. Yhä uudestaan näissä kuudessatoista jakeessa toistuvat sanat "minä" ja "itselleni". Rakensin itselleni, laitoin itselleni, kokosin itselleni... Entä toiselle, entä kärsivälle lähimmäiselle? Eikö tämä ollut pitkään myös hyvinvoivan Suomen synti, kun muualla maailmassa nähtiin nälkää. Itseänsä varten eletty elämä on tyhjistä tyhjintä elämää, "se on kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua" (11).

Jeesus Kristus. Miten toisenlainen olikaan Jeesuksen elämä. Hän ei rakentanut paratiisia itselleen, vaan meille. Hän ei ostanut orjia, vaan tuli itse orjaksi ja nöyryytti itsensä hamaan ristin kuolemaan asti (Fil. 2:5-11).


Edelliset