Viikon juttu

Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.

Turhuuksien turhuus: Saarnaajan kirjan 1. luku (27.10.2015)

2. Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja, turhuuksien turhuus; kaikki on turhuutta! 3. Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstänsä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla? 4. Sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee, mutta maa pysyy iäti. 5. Ja aurinko nousee, ja aurinko laskee ja kiiruhtaa sille sijallensa, josta se jälleen nousee.

6. Tuuli menee etelään ja kiertää pohjoiseen, kiertää yhä kiertämistään, ja samalle kierrollensa tuuli palajaa. 7. Kaikki joet laskevat mereen, mutta meri ei siitänsä täyty; samaan paikkaan, johon joet ovat laskeneet, ne aina edelleen laskevat. 8. Kaikki tyynni itseänsä väsyttää, niin ettei kukaan sitä sanoa saata. Ei saa silmä kylläänsä näkemisestä eikä korva täyttänsä kuulemisesta.

9. Mitä on ollut, sitä vastakin on; ja mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu. Ei ole mitään uutta auringon alla. 10. Jos jotakin on, josta sanotaan: "Katso, tämä on uutta", niin on sitä kuitenkin ollut jo ennen, ammoisina aikoina, jotka ovat olleet ennen meitä. 11. Ei jää muistoa esi-isistä; eikä jälkeläisistäkään, jotka tulevat, jää muistoa niille, jotka heidän jälkeensä tulevat.

Kaikki virtaa. Saarnaajan historiankäsitys ei ole lineaarinen (viivan tavoin kohti päämäärää kulkeva), vaan kehämäinen: kaikki toistaa itseään. Saarnaaja ei viittaa kertaakaan luomisen ja Egyptistä lähdön suuriin historiallisiin tapahtumiin menneisyydessä, eikä myöskään Herran päivään tulevaisuudessa.

Vaivannäöstä ei ole hyötyä, sukupolvet vaihtuvat vaihtumistaan, aurinko nousee ja laskee, tuuli kiertää, vesi virtaa, ihmiset ja luonto vain väsyttävät itseään, silmä ja korva eivät koskaan tulee tyydytetyiksi, mitään uutta ei tapahdu auringon alla, kenestäkään ei jää pysyvää muistoa...

Kuka antaa tapahtumille merkityksen? Saarnaaja on omista lähtökohdistaan käsin ihan oikeassa. Jos Jumala on vaikeneva Jumala, jos hän ei ole toiminut historiassa, eikä Raamattu ole Jumalan sanaa, vaan kertoo vain ihmisen kokemuksista - silloin kaikki onkin turhuutta. Millään asialla ei ole arvoa sinänsä, sillä vain iankaikkisen Jumalan iankaikkinen sana voi antaa maailmalle, ihmiselle, luonnolle ja historialle arvon.

Ei pidä paikkaansa, ettei auringon alla olisi mitään uutta. Koko Jeesuksen elämä oli uutta - neitseestä syntymisestä aina ylösnousemukseen asti.

Edelliset