Viikon juttu

Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.

Johdanto Saarnaajan kirjaan (19.10.2015)

Saarnaajan sanat, Daavidin pojan, joka oli kuninkaana Jerusalemissa. (Saarn. 1:1.)

Psalmissa sanotaan: "Hullu sanoo: Ei ole Jumalaa." Lause "Ei ole Jumalaa" ei sinänsä ole totta; totta on vain se, että tuollaisen väitteen esittäjä ei ole kovin viisas. Hän ei ole tehnyt ympäröivästä maailmasta oikeita johtopäätöksiä.

Saarnaajan kirja esiintyy Raamatussa samalla tavalla ikään kuin lainausmerkkien sisällä. Se kertoo Saarnaajaksi nimitetyn henkilön elämänviisaudesta ja elämään kyllästymisestä. Saarnaaja puhuu "lainausmerkkien sisällä" itsestään minämuodossa.

Lainausmerkkien ulkopuolella on kehyskertomuksen kirjoittaja. Ensimmäisen luvun ensimmäinen jae ja luvun 12 viimeiset jakeet ovat hänen ajatuksiaan, ei Saarnaajan. Niissä puhutaankin Saarnaajasta yksikön kolmannessa persoonassa.

Minun tulkintani vaikeaselkoisesta Saarnaajan kirjasta on seuraavanlainen: Saarnaajan uskonto on yleisuskonnollisuutta, ei uskoa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaan. Saarnaaja kyllä uskoo jonkinlaiseen jumalaan - mutta ei hänen ilmoitukseensa, Raamattuun. Yhtään kertaa ei lainausmerkkien sisällä viitata Jumalan sanaan, käskyihin, lakiin, eipä edes nimeä Herra (Jahve) sieltä löydy.

Saarnaaja on "Daavidin poika, joka oli kuninkaana Jerusalemissa". Salomo hän ei kuitenkaan voi olla, koska häntä ennen on Jerusalemissa jo hallinnut useita hänen esi-isiään (1:16). Saarnaaja on siis joku muu Juudan kuninkaista, mies jonka aikana ei Jumalan sanaa enää juuri saarnattu. Saarnaaja ei siis viittaa yhtään kertaa Jumalan ilmoitukseen, lakiin tai profeettoihin. Hän koettaa ajattelemalla ja mietiskelemällä päästä selville siitä, millainen Jumala on, millainen on ihminen ja millainen tämä maailma.

Saarnaajan kirjan kautta Jumala on siis tahtonut antaa ihmiskunnalle ilmoituksen siitä, mitä ihminen voi ymmärtää elämästä ja Jumalasta omin voimin, ilman Jumalan ilmoitusta. Siinä suhteessa tämä kirja on erittäin ajankohtainen: ollaanhan monella taholla kristillisen kirkonkin piirissä luopumassa uskosta Raamattuun Jumalan sanana. Jos sitä luovutaan, jää jäljelle Saarnaajan uskonto.

Saarnaajan kirjasta on toki olemassa muunkinlaisia tulkintoja, esim. että Saarnaaja oli oikea uskovainen, tai että hän tuli vanhoilla päivillään oikeaan uskoon. Tämän kirjoittaja on kuitenkin vähitellen tullut vakuuttuneeksi yllä hahmotellun tulkinnan paikkansapitävyydestä.

Edelliset