Viikon juttu

Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.


Iisak ja Rebekka: Taivaassa tehty avioliitto (27.8.2015)

Mikään avioliitto ei ole turvassa kriiseiltä ja katastrofeilta, ei edes se, joka on taivaassa tehty. Suuren rakkauden huumassa solmittu parisuhde saattaa ajan oloon viiletä niin, että puolisot elävät elämäänsä salaten sisimpänsä toisiltaan. Juuri näin kävi Iisakille ja Rebekalle siitäkin huolimatta, että he tiesivät itse taivaan Jumalan johdattaneen heidät yhteen.

Iisak ja hänen traumansa. Millainen sitten oli Iisak, taivaassa tehdyn avioliiton toinen osapuoli? Hän oli vanhojen vanhempien lapsi, oikea äidin kultapoika, joka ei halunnut lähteä pois tämän helmoista. Isän piti järjestää nelikymppisen poikansa naimakauppa, mutta vasta kun äiti oli kuollut. Iisak oli selvästi syrjäänvetäytyvämpi kuin vanhempansa. Hän ei tehnyt mitään aikakirjoihin merkitsemisen arvoista, paitsi kaivoi pari kaivoa. Mikä siihen voisi olla syynä?

Eräs selitys saattaisi olla traumassa, jonka Iisak sai murrosikäisenä Abrahamin ryhtyessä uhraamaan häntä Jumalalle. Poika joutui näkemään, miten rakas isä kohotti veitsen ilmaan lyödäkseen sen hänen rintaansa. Vasta silloin Jumala pisti kätensä väliin. Todennäköisesti Iisak ehti kuitenkin saada tästä elinikäisen trauman.

Trauma vaikutti tietysti Iisakin ihmissuhteisiin monin tavoin. Myös vaimo ja lapset joutuivat siitä kärsimään. Mutta ketä tuosta traumasta pitäisi syyttää? Eikö Jumala itse ollut käskenyt Abrahamin uhrata poikansa? Jumalako siis oli vastuussa Iisakin traumasta? Niin juuri. Me pidämme yleensä itsestään selvänä, että Herra on traumojemme parantaja, mutta Raamatusta voimme nähdä, että hän myös niiden antaja. Voitko sinä ajatella, että rakkauden Jumala on niidenkin kompleksien ja haavojen takana, jotka vanhempasi löivät muinoin sydämeesi?

Jos et tahdo uskoa traumoja antavaan Jumalaan, on sinun uskottava voimattomaan jumalaan, joka ei pystynyt estämään toisia ihmisiä vahingoittamasta sinua. Mutta entäpä jos sinä tarvitsitkin nuo traumat elämäntehtävääsi varten? Iisak ainakin tarvitsi omansa. Jos otat traumasi Jeesuksen kädestä, saat nähdä hänen käyttävän niitä, kuin ne olisivat parhaita armolahjojasi.

Räväkkä Rebekka. Abraham oli lähettänyt rukousten kera palvelijansa etsimään pojalleen vaimoa. Palvelija oli puolestaan keksinyt viisaan merkin, jonka avulla hän voisi tunnistaa Jumalan valitseman tytön: tämän piti tarjoutua juottamaan hänen kymmenen janoista kameliaan.

Kameli kulkee keskimäärin 4 km tunnissa, mikä tekee 30-50 km päivässä. Runsaan viikon tuo erämaan laiva pystyy taittamaan taivalta juomatta, mutta sen jälkeen se tarvitseekin kymmeniä litroja vettä janonsa tyydyttämiseen. Jos joku nuori nainen tarjoutuu juottamaan kymmenen kamelia, se osoittaa hänen olevan luonteeltaan ystävällinen ja ahkera. Sitä paitsi tuollaisen tarjouksen voi tehdä vain terve ja reipas neitonen. Tarvitaan näet melkoista fyysistä kuntoa, että pystyy kantamaan syvästä kaivosta portaita pitkin satoja litroja vettä.

Tällainen tyttö siis todellakin löytyi Harranin kaivolta. Kun juottamisoperaatio oli ohi, alkoivat matkalainen ja nuori nainen tutustua toisiinsa. Suureksi riemukseen vieras tajusi, että hänen edessään seisoi perheen sukulaistyttö. Reippaasta Rebekasta tulisi varmasti oikea ihannevaimo hiljaiselle ja syrjäänvetäytyvälle Iisakille.

Kun tytön kotiin asti oli selvitty, teki palvelija suvulle naimatarjouksen. Rebekalle ei jäänyt juuri ollenkaan miettimisaikaa. Hänen oli päätettävä siltä istumalta, heittäisikö hän lopulliset hyvästit vanhemmilleen ja lähtisi kohti suurta tuntematonta. Vaaditaan melkoista rohkeutta, että nuori nainen uskaltaa ottaa tuollaisen askelen ja vieläpä tuiki tuntemattoman miehen tähden!

Mutta Rebekan päätä ei paleltanut. Hän luotti Jumalan johdatukseen. Ehkä asiaan vaikuttivat myös palvelijan antamat kultakorut, jotka osoittivat hänen pääsevän rikkaisiin naimisiin. Raamattu kertoo: He kutsuivat tytön paikalle ja kysyivät häneltä: "Tahdotko nyt heti lähteä tämän miehen mukaan?" Hän vastasi: "Tahdon" (1. Moos. 24:58). Jo seuraavana päivänä tyttö lähetettiin matkaan siunausten saattelemana.

Pääsemme Rebekasta selville vielä yhden tärkeän asian: tämä oli neitsyt, johon mies ei ollut koskenut. Neitsyys oli tuohon aikaan (ja monessa kulttuurissa on vieläkin) avioliiton solmimisen ehdoton edellytys. Jälkikristillisessä lännessä vaikuttaa melkein siltä kuin neitsyys olisi nuorten tyttöjen mielestä taakka, josta on päästävä mahdollisimman nopeasti eroon. Kuitenkin se on kallisarvoinen lahja, joka voidaan antaa vain yhdelle ihmiselle ja vain yhden ainoan kerran. Kysymys on siitä, annetaanko lahja miehelle, joka on sen arvoinen, vai haaskataanko se suhteeseen, jonka muistokin myöhemmin hävettää ja inhottaa.

Kaksi muuta kaivoa. Raamatussa on kuvattu monta romanttista kohtaamista, mutta Iisakin ja Rebekan kohtaaminen Lahai Roin kaivolla on varmasti yksi vaikuttavimmista. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Iisak riisui morsiameltaan hunnun äitinsä teltassa. Tämän hääseremonian jälkeen he saivat toisensa ja elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.

Vai elivätkö sittenkään...? Avioliiton kahta ensimmäistä vuosikymmentä varjosti lapsettomuuden suru. Kahta seuraavaa varjosti riita lapsista. Ja kahta viimeistä varjosti ikävä. Mutta tästä lisää ensi kerralla.

Kaksituhatta vuotta myöhemmin istui eräs toinen mies eräällä toisella kaivolla. Hänkin pyysi vettä, mutta tällä kertaa naiselta, joka oli Rebekan täydellinen vastakohta. Siveydestä ei ollut mitään jäljellä; menossa oli kuudes avosuhde ja tällä kertaa ukkomiehen kanssa. Nainen oli jo ajat sitten menettänyt uskon itseensä, miehiin ja rakkauteen.

Jeesus antoi Sykarin naiselle elävää vettä. Sitä ennen hänen kuitenkin piti saada tämä tunnustamaan oma konkurssitilansa, jotta armo tälle kelpaisi. Itse asiassa tuo kohtaus Sykarin kaivolla oli vielä ihanampi kuin Iisakin ja Rebekan kohtaaminen oli aikoinaan ollut. Sykarin nainen sai nimittäin kokea, että joku rakastaa häntä iankaikkisella rakkaudella sellaisena kuin hän on, ja antaa kaikki menneisyyden rikkomukset hänelle anteeksi (Joh. 4).

Jos saisit valita, kumman kohtaamisen sinä valitsisit?

(Sarja patriarkkojen perhe-elämästä on ilmestynyt aikaisemmin kristillisessä perhelehdessä. Lisää tästä aiheesta löydät Mailis Janatuisen kirjasta Nainen ja hänen miehensä, jonka 3. painos ilmestyy syksyllä 2015.)


Edelliset