Viikon juttu

Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.

Aabraham ja Iisak: Vanhan isän uhri (20.8.2015)

Abraham ja Saara olivat saaneet lupauksen lapsen vanhoilla päivillään. Kun tuo rakas Iisak oli tullut murrosikään, antoi Herra eräänä yönä isälle hirvittävän käskyn: poika oli uhrattava hänelle polttouhrina Morian vuorella.

Abraham oli aina luullut Herran olevan erilainen kuin pakanoiden jumalat, jotka vaativat ihmisuhreja. Sitä paitsi hänelle oli luvattu jälkeläisiä yhtä paljon kuin taivaalla oli tähtiä, ja nimenomaan Iisakin kautta. Miksi Herra siis vaati poikaa takaisin, ja vielä tuolla tavalla: veitsen ja tulen kautta? Oliko hän loppujen lopuksi se rakkauden Jumala, johon Abraham oli uskonut, vai löytyikö hänestä jokin pimeä puoli? Tällaiset ajatukset risteilivät varmaan isän päässä lopun yötä. Mutta Abraham oli saanut Herralta selvän käskyn, eikä hän tahtonut sitä mitätöidä. Siispä hän ei neuvotellut asiasta kenenkään, ei edes oman järkensä kanssa. Vanha patriarkka oli nimittäin oppinut pitkän elämänsä aikana luottamaan Herraan silloinkin, kun hän ei ymmärtänyt hänen teitään.

Matka Morian vuorelle. Varhain aamulla Abraham alkoi tehdä matkavalmisteluja. Mukaan otettiin kaksi palvelijaa ja aasi, jonka selkään ladottiin polttopuut. Mikä oli tämän yllättävän matkan syy, sitä ei perheen isä selittänyt kenellekään. Oli näet selvää, että vaimo ja jopa palvelijatkin olisivat yrittäneet estää hänen aikomuksensa.

Abraham läksi liikkeelle ennen kuin Saara heräisi ja alkaisi kysellä matkan tarkoitusta. Tässä asiassa isä tiesi olevansa yksin. Äiti ei koskaan antaisi lupaa poikansa uhraamiseen - eikä Herra sitä häneltä kysynytkään. Juuri tällaisessa tilanteessa käy ilmi, miksi perheen päänä pitää olla mies, ei nainen.

Onko kukaan isä milloinkaan joutunut ottamaan raskaampia askelia kuin Abraham, kun hän taivalsi kolmen päivän matkaa Morian maahan? Varmasti hän tunsi jo edeltä käsin kaikki helvetin tuskat kuvitellessaan hetkeä, jolloin hänen pitäisi lyödä veitsi rakkaan poikansa rintaan. Sitten tämän ruumis pitäisi vielä polttaa uhrialttarilla, niin ettei siitä jäisi jäljelle mitään muuta kuin tuhkaa! Jos patriarkka olisi voinut pysäyttää ajan kulun, niin sen hän olisi varmasti tehnyt.

Ylösnousemususko. Kolmantena päivänä Abraham näki paikan etäältä. Silloin hän sanoi palvelijoilleen: "Jääkää tänne ja pitäkää huolta aasista, minä ja poika menemme tuonne rukoilemaan ja palaamme sitten luoksenne." (1. Moos. 22:4-5).

Abrahamin sanat osoittavat, miten vahvasti hän uskoi ylösnousemukseen. Herra pystyisi kyllä herättämään hänen rakkaan poikansa kuolleista ja luomaan tämän uudelleen tuhkastakin, koska hänelle ei mikään ole mahdotonta (Hepr. 11:19). Yhtäkkiä isä heräsi syvistä mietteistään poikansa puhutteluun: "Isä!" Ja Abraham sanoi: "Niin, poikani?" Iisak sanoi: "Tässä on tuli ja puut, mutta missä on karitsa polttouhriksi?" Abraham vastasi: "Jumala katsoo kyllä itselleen karitsan polttouhriksi, poikani" (22:7-8).

Isä ja poika rakensivat yhdessä alttarin Morian vuorelle. Martti Luther kuvailee Genesis-kommentaarissaan tuota traagista hetkeä: "Nyt kun alttari oli rakennettu, veitsi valmiina ja tuli viritetty, oli välttämättä käytävä jonkinlainen keskustelu isän ja pojan välillä, jotta Iisak saisi selityksen, mikä oli Jumalan tahto ja käsky. Isä lausui: Sinä, rakas poikani, jonka Jumala on minulle antanut, olet määrätty polttouhriksi. Tällöin poika epäilemättä mykistyi ja puolestaan muistutti isäänsä lupauksesta: Ajattele, isä, että minä olen siemen, jolle on luvattu jälkeläiset. Jumala antoi minut äidilleni Saaralle tehden suuren ihmeen. Miten siis lupaus voi toteutua, jos minut surmataan? Olen varma siitä, että isän puhe pojalleen on ollut varsin merkittävä. Pääkohta siinä on luullakseni ollut Jumalan käsky ja kuolleiden ylösnousemus."

Lopuksi isän piti vielä sitoa poikansa köysillä alttariin; ei siksi, että tämä olisi häntä vastustellut, vaan siksi, että uhraamiseen riittäisi vain yksi armonisku. Murrosikäinen nuorukainen olisi kyllä päihittänyt vanhan isänsä, jos olisi halunnut lähteä pakoon. Mutta Iisak ei halunnut, ja sillä tavalla hänestä tuli itsensä uhraavan Jeesuksen ennakkokuva Vanhaan testamenttiin.

Tilanne kehittyi niin pitkälle, että Abraham nosti jo veitsen ilmaan lyödäkseen sen poikansa sydämeen. Herran enkeli tuli kuitenkin viime hetkellä väliin ja keskeytti uhritoimituksen: "Älä koske poikaan äläkä tee hänelle mitään. Nyt minä tiedän, että sinä pelkäät ja rakastat Jumalaa, kun et kieltäytynyt uhraamasta edes ainoaa poikaasi" (22:11-12).

Ystäväni, miten helppoa elämäsi olisikaan, jos sinäkin uskoisit saman minkä Abraham: Jumala pystyy herättämään kuolleet. Ylösnousemususko on itse asiassa vastaus kaikkiin elämäsi ahdistuksiin. Tartu siis sinäkin siihen lupaukseen, että eräänä päivänä Herra herättää ne rakkaasi, jotka nyt ovat hengellisesti tai ruumiillisesti kuolleita.

Katso, Jumalan Karitsa! Herra oli todellakin katsonut itselleen polttouhrin: läheiseen pensaikkoon oli näet takertunut sarvistaan oinas, jonka Abraham uhrasi poikansa sijasta. Yksi kuoli, että toinen saisi jäädä eloon. Kun Johannes Kastaja näki Jeesuksen tulevan kasteelle, hän muisti Abrahamin sanat ja huudahti: "Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! " (Joh. 1:29).

Mutta miksi Abrahamin piti mennä Morialle asti uhritoimitustaan suorittamaan; miksi tuo kolme päivää kestänyt kidutus? Siksi, että me ymmärtäisimme Jumalan sydämen tuskaa hänen katsellessaan oman Poikansa uhraamista – meidän syntiemme tähden. Siksi, että Jeesus oli haudassa kolme päivää. Ja myös siksi, että Herra voisi osoittaa kansalleen tulevan temppelinsä paikan; sehän sijaitsi Morian vuorella ja siitä tuli myös hänen Poikansa kuolinpaikka.

Nyt Herra tiesi, että Abraham pelkäsi ja rakasti häntä enemmän kuin ketään muuta maan päällä. On kuitenkin tärkeä huomata, ettei kertomus Abrahamin kuuliaisuudesta ei ole suinkaan kertomus siitä, miten tämä mies tuli vanhurskaaksi ja taivaskelpoiseksi Jumalan edessä. Ei, vanhurskauttaminen oli tapahtunut neljännesvuosisata aikaisemmin, eikä siihen ollut tarvittu kuuliaisuutta, vaan pelkästään uskoa Jumalan lupaukseen: että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman.

(Sarja patriarkkojen perhe-elämästä on ilmestynyt aikaisemmin kristillisessä perhelehdessä. Lisää tästä aiheesta löydät Mailis Janatuisen kirjasta Sankareita ja pelkureita.)

Edelliset