Viikon juttu

Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.


Kysymys ja vastaus: 7. Tuleeko pelastus armosta vai teoista? (30.7.2015)

KYSYMYS: Mitä ihmisen täytyy tehdä, jotta hän pelastuisi? Täytyykö hänen rukoilla tietyillä sanoilla, muuttua elämäntavoiltaan, alkaa käydä kirkossa? Usein kuulee sanottavan, ettei ihmisen tarvitse tehdä mitään, mutta uskovien kuitenkin oletetaan elävän tietyllä tavalla? Miksi se on niin ristiriitaista?

VASTAUS: Kysymys paljastaa erään suuren sekaannuksen kristillisessä kielenkäytössä. Mitä tarkoittaa, että pelastus tapahtuu "armosta" eikä "teoista" (Ef. 2:8)? Asiaa voisi ehkä selventää pienen vertauksen kautta. Otetaan esimerkiksi laitapuolen kulkija Repe, jolle seurakunnan diakoniatyö on luvannut antaa "silkasta armosta" ruokapaketin aina tarpeen mukaan. Repe tietää tämän, mutta ei mene koskaan hakemaan pakettia, vaan nääntyy nälkään jossain veneen alla. Viimeisiksi sanoikseen hän syyttää seurakuntaa siitä, ettei "armo" toteutunutkaan sen diakoniatyössä. Missä oli vika? Tietysti siinä, että Repe luuli "armon" tarkoittavan sitä, ettei hänen tarvitse itsensä "tehdä mitään". Diakoni tulisi veneen alle ja syöttäisi häntä lusikalla, eikä vain kerran, vaan joka päivä.

Tällaista "armoa" ei Raamattu tunne. Se kyllä lupaa, että me pelastumme vain uskomalla Herraan Jeesukseen. Kenenkään ei ole siis pakko kärsiä rangaistusta synneistään helvetissä, koska Jeesus on jo sen kärsinyt kaikkien maailman ihmisten sijaisena. Tätä on armo. Se ei kuitenkaan tule luoksemme tyhjästä ilmasta, vaan vain tiettyjen välineiden kautta. Meidän on mentävä etsimään armoa sieltä, missä Jumala on luvannut sitä jaella. Toisin sanoen: meidän pitää mennä hakemaan se ruokapaketti. Eikä vain kerran, vaan säännöllisesti: joka päivä, joka viikko.

Jos siis aiot päästä perille taivaan kotiin, niin sinun on kuin onkin käytävä kirkossa. Älä kuitenkaan mene sellaiseen kirkkoon, jossa saarnamies jakelee kuulijoilleen myrkytettyä ruokaa. Mene sellaiseen kirkkoon, missä julistetaan väärentämätöntä elämän leipää eli Jumalan sanaa. Samalla kohtaat ehtoollispöydässä Jeesuksen ihan oikeasti ja saat häneltä syntisi anteeksi. Sen lisäksi sinun pitää lukea Raamattua kotonasikin, sillä leipäähän sinä tarvitset muulloinkin kuin sunnuntaina Ja jollei sinua ole jo lapsena kastettu, niin sinun on ihan ensiksi mentävä kasteopetukseen ja annettava kastaa itsesi.

Armosta pelastunut ei todellakaan elä samalla tavalla kuin ympäröivä maailma. Hän ei pidä elämänohjeenaan median markkinoimaa "vapautta", vaan kymmentä käskyä (2. Moos. 20). Niitä rikottuaan hän myöntää tehneensä väärin, pyytää anteeksi ja kantaa rikkomuksensa ehtoollispöytään. Niin ei tee ympäröivä maailma. Se joka rikkoo kymmentä käskyä hyvällä omallatunnolla, osoittaa, ettei hän välitä Jeesuksesta ja armosta yhtään vähää. Sellainen ihminen ei ole matkalla taivaaseen, vaan kadotukseen.

(Juttu on ilmestynyt aikaisemmin erään kristillisen lehden kysymys ja vastaus palstalla.)


Edelliset