Viikon juttu

Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.

Kysymys ja vastaus: 3. Onko naisen peitettävä päänsä jumalanpalveluksessa? (8.6.2014)

KYSYMYS: Miten huivinkäyttökäsky (1. Kor. 11:5-6) olisi käsitettävä? Usein kuulee sanottavan, etteivät tietyt raamatunpaikat ole enää voimassa nykyaikana, vedotaan aikaan, kulttuuriin tms. Mutta kuka sen päättää, mikä kuuluu kulttuuriin ja mikä taas ei? Vai onko se niin, että noudatetaan sitä, mikä sopii omaan pirtaan ja mikä ei sovi, niin siihen keksitään oiva selitys?

VASTAUS: Ihmiselle ei ole annettu oikeutta karsia Raamatusta yhtään ainoata kohtaa mukamas omaan pirtaansa tai kulttuuriinsa sopimattomana. Jeesus sanoi itse, ettei Jumalan sana katoa silloinkaan, kun taivas ja maa katoavat (Mt. 24:35). Hän ei tullut kumoamaan ainoatakaan VT:n käskyä, vaan täyttämään ne (Mt. 5:17).

Kokonaan toinen asia on sitten se, että uusi liitto syrjäytti vanhan. Jeesuksen uhrin jälkeen ei Jerusalemin temppeliä ja uhrilaitosta enää tarvita (Hepr. 8 ja 9). Ruokasäännöt loppuivat, koska Jeesus itse julisti kaikki ruuat puhtaiksi (Mk. 7:19).

Sen lisäksi Raamatussa on muutama kohta, joissa kirjoittaja ilmaisee oman mielipiteensä asiasta, josta hänellä ei ole erityistä Herran käskyä (1. Kor. 7:25,40). Lukijan kysymys viittaa kohtaan, jossa Paavali kehottaa naisia rukoilemaan jumalanpalveluksissa pää peitettynä. Sanooko hän siis sen oman mielipiteenään vai Herran käskynä, joka sitoo kaikkia kristittyjä kaikkina aikoina?

Huomaamme, että naiset profetoivat ja rukoilivat alkuseurakunnan jumalanpalveluksissa. Tämähän oli suorastaan vallankumouksellista, sillä synagogassa naisten oli pidettävä suunsa tiukasti kiinni. Paavali asetti kuitenkin naisten profetoimiselle yhden ehdon: heidän piti tehdä se pää peitettynä.

Pään peittäminen seurakunnan kokouksissa tarkoitti sitä, että nainen allekirjoitti saman luvun, 1. Kor.11, kolmannen jakeen: "Teidän tulee kuitenkin tietää, että jokaisen miehen pää on Kristus, naisen pää on mies ja Kristuksen pää on Jumala." Kuten jumaluuden persoonien välillä vallitsee tietty järjestys, samoin se vallitsee myös sukupuolten välillä. Tässäkin suhteessa ihminen on Jumalan kuva. Kyse ei ole arvoerosta, vaan järjestyksestä ja tehtävien jaosta. Tämä "pää-periaate" on voimassa perheessä ja seurakunnassa maailman alusta sen loppuun saakka. (Ks. jakeet 1-16).

Paavali käyttää naisen päähineestä puhuessaan vähän erikoista kreikan sanaa: eksousia, "auktoriteetti" (10). Sana on käännetty "vallanalaisuuden merkiksi" tai "naisen arvon merkiksi" - miksei sitä voitaisi kutsua myös naisen siviilisäädyn merkiksi. Huntu oli nimittäin juutalaisten keskuudessa merkkinä siitä, että tietty nainen oli naimisissa. Jokaisessa kulttuuripiirissä ilmaistaan tavalla tai toisella, onko nainen vapaa vai kuuluuko hän jollekulle miehelle. Meillä huivi ei osoita enää naisen siviilisäätyä, sen osoittaa vihkisormus.

Katsokaapa, millä tavalla Paavali perustelee pään peittämisen: "Päättäkää itse - mutta meillä ei ole sellaista tapaa" (13, 16). Tässä onkin siis kysymys tavasta, ei Herran käskystä, kuten puhekiellon kohdalla (1. Kor. 14:37). Asia (=naimisissa olo), jota pään peittäminen symbolisoi, oli tärkeä. "Pää-periaate" jää voimaan, mutta merkki, jonka avulla se ilmaistaan, voi vaihdella. Kuten sanottu, huivin sijaan käytetään nykyään monessa kulttuuripiirissä vihkisormusta.

(Juttu on ilmestynyt aikaisemmin erään kristillisen lehden kysymys ja vastaus -palstalla.)

Edelliset