Viikon juttu

Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.

Ylösnousemuksen vastustajat (9.4.2015)

Joukko roomalaisia sotilaita lähetettiin ylipappien pyynnöstä pitkäperjantai-iltana vartioimaan Jeesuksen hautaa. Nähdessään pääsiäisaamuna yliluonnollisen valon ja enkelin he kaatuivat tajuttomina maahan. Jaloilleen selvittyään miehet jättivät paniikin vallassa vartiopaikkansa. Muutamat heistä ryntäsivät ylipappien puheille ja kertoivat näille hampaat kalisten, mitä haudalla oli tapahtunut.

Annas ja Kaifas kutsuivat heti suuren neuvoston koolle. Pääsiäisviikko ei totta totisesti sujunut rauhallisesti sinä vuonna. Oli menossa juhlan kolmas päivä, ja eikun tulet taas "eduskunnan" istuntoon. Esityslistalla oli yksi asia. Olisi ollut mielenkiintoista istua kärpäsenä katossa kuuntelemassa, miten Kaifas sen esitti. Näinkö: Ne opetuslapset onnistuivat varastamaan nasaretilaisen ruumiin, vartijaväestä huolimatta. Vai näinkö: Siellä haudalla tapahtui jotain mystistä, ja nyt on ruumis kadonnut. Mitä tehdään? Neuvoston jäsenet olivat yhtenä kysymysmerkkinä. Että enkelikö? Älkää nyt valehdelko! Ovatko roomalaiset sotilaat ruvenneet satuja kertomaan?

Siitä oltiin yksimielisiä, että juorut on pysäytettävä alkuunsa. Ehkä neuvoston keskustelu kulki tätä rataa: Ei olisi pitänyt lähettää vartiostoa haudalle. Miten se nyt selitetään, että ruumis hävisi roomalaisten ammattisotilaiden nenän edestä? Ei kuulosta kovin uskottavalta, että nuo pelkurimaiset opetuslapset olisivat sen vieneet, mutta mitä muutakaan selitystä suurelle yleisölle voi antaa. Sanotaan vaikka, että vartijat nukkuivat ja toivotaan, ettei kukaan huomaisi pientä epäjohdonmukaisuutta. Mistä sotilaat tiesivät, kuka ruumiin vei, jos he kerran nukkuivat sikeää unta?

Ylipapit ja suuri neuvosto valitsivat tietoisesti valheen tien. He eivät suostuneet kysymään itseltään: Entä jos se Nasaretilainen todellakin nousi kuolleista, kuten väitti nousevansa. Entä jos hän onkin se, joka sanoi olevansa: Jumalan Poika? Ja sitten kun valheen tie oli valittu, veti Saatana valehtelijoita perässään sitä pitkin kuin pässiä narusta. Apostolien teot kertovat, millaisiin älyttömiin päätöksiin tämä ratkaisu heidät johti.

Sotilaat saivat voitelurahansa. (Ehkä joku heistä kääntyi myöhemmin kristityksi ja paljasti seurakunnalle koko jutun.) Miehille luvattiin, ettei heille tulisi seuraamuksia vartiopaikalla nukkumisesta. Ylipapit lepyttäisivät upseerit ja Pilatuksen. Mitenköhän he muuten sen tekivät? Rahan voimalla tietysti. Valheen tiellä kulkeminen maksoi ylipapeille sievoisen summan.

Ehkä ylipappeja myöhemmin harmitti hätiköity päätöksensä. Miten onnellisia he olisivatkaan olleet, jos heillä olisi ollut jonkun toisen ruumis yleisölle näytettävänä. Olisihan Joosef Arimatialaisen hautaan voinut pistää vaikka käärinliinoihin käärityn ryövärin raadon. Liikkeelle päästämänsä juorun tähden eivät ylipapit voineet niin menetellä.

Jumalan suunnitelmaa eivät Kaifas ja Annas kuitenkaan voineet kaataa. Päinvastoin, hehän vain tekivät hänen vasemman kätensä työtä kaikella toiminnallaan, joka tähtäsi Jeesuksen muiston hävittämiseen. Tahtomattaan heistä tuli ylösnousemuksen todistajia.

Sama pätee kaikkeen siihen vastustukseen, jota Jumalan lapset joutuvat tänäkin päivänä kohtaamaan. Jos Jumalan suunnitelma toteutui 2000 vuotta sitten kaiken valheen ja vastustuksen keskelläkin, niin eikö se sitten toteutuisi myös armon vuonna 2015. Meidän tehtävämme on pitää huolta siitä, että seisomme ylösnousemuksen todistajien, emme sen vastustajien joukoissa.

(Julkaistu Pyhäkön lamppu -lehden pääsiäisnumerossa 2015)

Edelliset