Raamattupiiri on innostava tapa tutustua Raamattuun ja kristinuskon sanomaan. Raamattua voidaan tutkia ryhmässä monella eri tavalla. Eräs mielenkiintoinen muoto on ns. ilosanomapiiri, jossa pohditaan evankeliumeiden tekstejä valmiiden kysymyksien avulla. Mitään taustatietoja ei edellytetä, vaan piiriin voi osallistua kuka tahansa. Ilosanomapiiri sopiikin yhtä hyvin nuorille kuin eläkeläisille, uskosta vieraantuneille kuin teologeille. Tavoitteena ei ole niinkään löytää "oikeita" vastauksia, vaan antaa Raamatun itsensä puhua. Kysymykset auttavat osallistujia itse oivaltamaan ja tekemään löytöjä.
Seuraavassa on muistiinpanoja erään seurakuntamme raamattupiirin kokoontumisesta parin vuoden takaa. Piiri on yksi suositun Alfa-kurssin jatkoryhmistä. Läsnä oli vetäjän lisäksi kahdeksan osallistujaa. Tekstinä oli Johanneksen evankeliumin 2. luvun alkuosa, joka kertoo Kaanan häistä. Tekstistä keskusteltiin Mailis Janatuisen kirjan "Ilosanoma Johanneksen mukaan" kysymysten pohjalta. Kirjan kysymykset löytyvät nykyisin myös netistä osoitteesta www.gladtidings-bs.com. Ennen kuin luet eteenpäin, ota Raamattusi esille ja seuraa keskustelua sen avulla.
Alussa luimme tekstin ääneen ja vetäjä selitti tekstin taustaa. Juutalaiset häät ovat usein viikon kolmantena päivänä, tiistaina, koska luomiskertomuksessa kolmannen päivän kohdalla toistuu kaksi kertaa "Jumala näki, että niin oli hyvä". Teksti ei kerro, kenen häistä on kyse, mutta sulhanen voisi olla vaikka Jeesuksen opetuslapsi Natanael, joka oli Kaanasta kotoisin. Toisaalta sulhanen voisi olla yhtä hyvin evankeliumin kirjoittaja Johannes, joka oli Jeesuksen serkku, mikä selittäisi Jeesuksen äidin paikalla olon.
Sitten kävimme käsiksi kysymyksiin. Miksi viini loppui? Vieraita tuli ehkä enemmän kuin oli odotettu. Jo Jeesus opetuslapsineen muodosti ison joukon, joka tunnetusti osasi juhlia. Miten Jeesus tekee ihmeen? Hän sanoo sanan. Käyttää palvelijoita apunaan. Mitä palvelijat ajattelivat kantaessaan kylän kaivolta ruukullisen vettä toisensa jälkeen kesken kiireistä hääjuhlaa? Pitivät tehtävää järjettömänä.
Keskustelu aaltoili vilkkaana ja iloisena. Aina vetäjän ei edes tarvinnut esittää seuraavaa kysymystä, kun joku osallistujista jo kysyi sitä. Kaikkiin kysymyksiin emme löytäneet vastauksia, ainakaan heti. Esimerkiksi piiriläisen omaan kysymyksen "Miksi Jeesus teki näin vähäpätöisen ihmeen ensimmäiseksi?" löysimme vastauksen vasta aivan lopussa.
Tekstissä Maria pyytää Jeesukselta apua, mikä voidaan tulkita rukouksena. Mitä huomaat, kun vertaat sitä omiin rukouksiisi? Annamme Jumalalle usein yksityiskohtaisia "neuvoja". Maria toteaa vain tilanteen eikä ehdota, mitä Jeesuksen tulisi tehdä. Jeesuksen käyttämä puhuttelumuoto äidilleen "nainen" tuntuu tylyltä. Eräs englantilainen käännös käyttääkin ilmausta "dear woman" eli rakas nainen. Päädyimme ehdottamaan seuraavan käännöskomitean harkittavaksi muotoa "muoriseni".
Mitä meidän tulisi tehdä tullaksemme osallisiksi Jumalan teoista? Meidän tulisi etsiä Jumalan tahtoa ja totella häntä. Miten kristityn tulisi suhtautua alkoholin käyttöön? Raamattu varoittaa toistuvasti juopumisesta muttei kiellä juomasta. Milloin vesi muuttui viiniksi? On mahdollista, että vesi ei muuttunutkaan viiniksi kerralla, vaan ihme tapahtui joka kertaa kun vettä ammennettiin. Tällöin viiniä ei jäänyt yli juhlan loputtua.
Miksi Jeesus käytti vesiastioita? Vesiastiat liittyivät vanhan liiton puhdistusmenoihin. Tällaisia puhdistusmenoja ei enää uudessa liitossa tarvita. Astiat voidaan siis ottaa uuteen käyttöön. Uusi liitto perustuu Jeesuksen vereen, jota viini symboloi. (Muuttunut viini oli varmaankin punaviiniä eikä valkoviiniä!) Vanhan liiton puhdistusaine vesi muutettiin viiniksi, joka symboloi uuden liiton puhdistusainetta Jeesuksen verta. Siten tästä tunnusteosta on ikään kuin kaari Jeesuksen kuolemaan liittäen Jeesuksen toiminnan alun ja lopun yhteen. Näin löysimme vastauksen vastaamatta jääneeseen kysymykseen!
Lopussa teimme yhteenvedon parhaista oivalluksista: jokainen sai kertoa siitä, mikä oli puhutellut. Lyhyen rukouksen jälkeen lähdimme siunattuina kotiin.
J.T. (Julkaistu Kotikirkko-lehdessä 3/2004)