www.ilosanomapiiri.fi    

  Pelkkä teksti

4. JEESUS KOHTAA PALKKASOTURIN (Luukas 7:1-10)

Aluksi: Sadanpäällikkö oli pestautunut epäsuositun kuningas Herodeksen palkka-armeijaan ja asui Kapernaumissa. Herodeksen sotilaat olivat kaikki ulkomaalaisia ja epäjumalanpalvelijoita. Johannes Kastaja oli varoittanut heitä näin: "Älkää ryöstäkö älkääkä kiristäkö keneltäkään, vaan tyytykää palkkaanne" (Luuk. 3:14). Sadanpäällikön arvo vastaa suunnilleen komppanianpäällikköä Suomen armeijassa. Mies oli selvästikin kiinnostunut juutalaisten uskonnosta, mutta ilman ympärileikkausta hänen oli mahdotonta päästä Jumalan kansan jäseneksi. Upseerin palvelija puolestaan oli juutalainen. Huomatkaa, etteivät hurskaat juutalaiset astuneet jalallaan pakanan kotiin.

Jakeet 1-2

Jae 5

Jakeet 3-4

Jakeet 6-7

Jae 8

Jae 9

Jae 10

Ilosanomakysymys: Jeesus sanoi pidätyshetkellään, että hän voisi kutsua apuunsa enemmän kuin 12 legioonaa enkeleitä. (Yksi legioona oli 6000 sotilasta.) Miksi hän sitten antautui muutaman sotilaan pidättämäksi, kidutettavaksi ja tapettavaksi?

Selitys: Galileassa ei ollut Jeesuksen aikaan roomalaista varuskuntaa, mutta sieltä löytyi jonkin verran kuningas Herodeksen palkkasotureita. Ulkomaalaisten sotilaiden ja maan alkuperäisväestön välit eivät olleet hyvät. Juutalaiset eivät voineet sietää pakanoita ja heidän epäjumalanpalvontaansa. Sotilaat puolestaan käyttivät häikäilemättömästi hyväkseen maan asukkaita. Jo Johannes Kastaja oli saarnannut heille: "Älkää ryöstäkö älkääkä kiristäkö keneltäkään, vaan tyytykää palkkaanne." (Lk. 3:14). Moniko Johannesta uskoi, sitä emme tiedä.

Kerran erään ulkomaalaisen upseerin palvelija sairastui kuolemantautiin Kapernaumissa. Luukas kertoo: Sadanpäällikkö piti palvelijaa suuressa arvossa, ja kuultuaan Jeesuksesta hän lähetti juutalaisten vanhimpia pyytämään, että Jeesus tulisi ja pelastaisi palvelijan hengen. (7:2). Tekstimme upseeri oli poikkeus säännöstä, sillä hän rakasti maan alkuperäisväestöä. Luultavasti hänkin oli alun perin ollut itsekäs, karski ja julma soturi. Tuskin hän olisi päässyt etenemään upseeriksi, jos olisi ollut kovin hellämielinen. Mutta sitten oli tapahtunut jotakin, joka oli muuttanut miehen asenteen toiseksi. Mitä siis oli tapahtunut?

Upseeri oli löytänyt itselleen juutalaisen palvelijan, joka oli tutustuttanut hänet omaan uskontoonsa. Hän oli hankkinut Vanhan testamentin kreikan kielellä ja alkanut lukea sitä. Ulkomaalaiselle ammattisoturille oli avautunut uusi maailma: näkymättömän Jumalan todellisuus. Vähitellen mies oli kiintynyt syvästi palvelijaansa, eikä vain häneen, vaan myös koko hänen kansaansa.

Palvelijaltaan upseeri oli kuullut, että Kapernaumiin tarvittaisiin uusi synagoga. Koska kansalla ei ollut rahaa, sadanpäällikkö päätti rakennuttaa koko pytingin omilla varoillaan. Lahjoitussumman täytyi olla huomattavan suuri. Kansa ei ollut uskoa korviaan asiasta kuullessaan. Jopa kaupungin isien sydämet pehmenivät ulkomaalaista pakanaa kohtaan.

Valitettavasti upseeri ei voinut itse osallistua synagogan jumalanpalveluksiin. Hänen läsnäolonsa olisi saastuttanut koko paikan. Jumalan kansaan voi näet kuulua vain se, joka oli syntynyt juutalaiseksi tai kääntynyt sellaiseksi ympärileikkauksen kautta. Sen jälkeen käännynnäisen piti noudattaa Mooseksen lakia, ruokasääntöjä ja juhlakalenteria. Tähän ulkomaalainen upseeri ei voinut työnsä tähden suostua.

Ehkäpä sinäkin olet joskus tuntenut itsesi ulkopuoliseksi Jumalan kansan joukossa. Jeesuksella on tänään asiaa juuri sinulle!

Eräänä päivänä sadanpäällikön palvelijalta katkesi verisuoni päästä ja hän halvaantui. Tuskat olivat kovat, eivätkä lääkärit mahtaneet niille mitään. Upseeri voi vain katsella palvelijansa kärsimyksiä ja valmistautua tämän kuolemaan. Vai oliko sittenkin olemassa jotain toivoa? Palvelija oli kertonut isännälleen Jeesuksesta ja hänen ihmeistään. Ehkä tuo rabbi voisi antaa avun kärsivälle palvelijalle. Sadanpäällikkö oli kuitenkin ihan varma siitä, ettei Jeesus kuuntelisi epäjumalanpalvelijan ja palkkasoturin pyyntöä. Niinpä hän päätti lähettää asialle kaupungin johtajat.

Johtajat ottivat tehtävän mielellään vastaan, olivathan he sadanpäällikölle kiitollisuuden velassa synagogastaan. Jeesukseen he eivät suhtautuneet kovin lämpimästi, mutta hänen parantajankykynsä olivat silti kiistattomat. Niinpä Jeesuksen luo marssi eräänä päivänä isokenkäisten lähetystö, joka vetosi häneen sanomalla: "Se mies ansaitsee apusi. Hän rakastaa meidän kansaamme, ja meidän synagogammekin on hänen rakennuttamansa." (7:5).

Jeesus läksi heti lähetystön mukaan. Hänelle ei näyttänyt olevan mikään ongelma, että pyynnön esittäjä oli ulkomaalainen palkkasoturi. Joku kiiruhti ilmoittamaan upseerille, että apu oli tulossa. Sen sijaan, että mies olisi ilahtunut, hän säikähti. Ei, tällaista hän ei sentään ollut tarkoittanut. Hänhän oli suuri syntinen, joka oli palvonut epäjumalia ja turvautunut monesti väkivaltaan. Niitä syntejä ei synagogan rakentaminen ollut poistanut hänen syntilistaltaan. Hän ei tosiaankaan ollut sen arvoinen, että voisi ottaa Jeesuksen vastaan kodissaan. Rabbihan sitä paitsi saastuisikin astuessaan pakanan kynnyksen yli.

Sadanpäällikkö lähetti kiireesti ystävänsä pysäyttämään Jeesuksen ja sanomaan hänelle: Herra, älä vaivaa itseäsi, sillä en minä ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle; sen tähden en katsonutkaan itseäni arvolliseksi tulemaan sinun luoksesi; vaan sano sana, niin minun palvelijani paranee. (7:6–7*) En ole sen arvoinen... Nämä sanat osoittavat, että ulkomaalainen upseeri turvautui Jeesuksen armoon. Toisin sanoen hän rohkeni pyytää tältä apua, vaikkei katsonutkaan olevansa arvollinen sitä saamaan. Tee sinäkin niin, vaikka tuntisit itsesi miten ulkopuoliseksi kristittyjen porukoissa.

Kaupungin vanhimpien mielestä ulkomaalainen upseeri ansaitsi tulla autetuksi. He arvioivat häntä ihmisten mittapuun mukaan. Mies itse oli toista mieltä, koska arvioi itseään Jumalan mittapuun mukaan. Näkihän hän selvästi, ettei hänen elämänsä ollut sopusoinnussa Raamatun sanan kanssa. Kummalla mittapuulla sinä arvioit itseäsi? Luuletko, että rukouksen kuuleminen on sinun etuoikeutesi? Vai katsotko, että se on pelkkää armoa, jos pyhä Jumala vastaa syntisen rukoukseen?

"Sano sana, niin minun palvelijani paranee", pyysi sadanpäällikkö ja osoitti uskovansa Jeesuksen sanan voimaan. Yksi ainoa sana riittäisi. Upseeri oli lukenut Vanhaa testamenttia ja tajunnut, että Jeesuksella oli hallussaan sama luova sana kuin kaikkivaltiaalla Jumalalla. Kun Herra oli sanonut: "Tulkoon valo!" niin valo oli tullut maailmaan. Jos Jeesus nyt käskisi sanallaan sairautta lähtemään palvelijasta, niin se tapahtuisi. Matkan päästäkin.

Sadanpäällikön Jeesukselle lähettämä viesti päättyi näin: "Minä tottelen itsekin toisten käskyjä ja komennan omia sotilaitani. Kun sanon sotilaalle: 'Mene', niin hän menee, tai toiselle: 'Tule', niin hän tulee, tai palvelijalleni: 'Tee tämä', niin hän tekee." Jeesus hämmästyi näistä sanoista. Hän kääntyi perässään tulevan ihmisjoukon puoleen ja sanoi: "Kuulkaa, mitä sanon: tällaista uskoa en ole tavannut edes Israelin kansan keskuudessa." (7:8-9).

Ulkomaalaisen upseerin uskosta paljastui nyt uusi puoli: hän näki uskon silmillä näkymättömän maailman. Siellä Jeesus ei ollutkaan maalaisrabbi, vaan taivaallisten sotajoukkojen komentaja. Hänellä oli käskettävänään legioonittain näkymättömiä sotilaita. Jos hän antaisi yhdelle sotamiehelleen käskyn, tämä tulisi lennossa palvelijan luo ja parantaisi hänet. Itse asiassa upseeri näki Jeesuksessa itsensä Herran Sebaotin, sotajoukkojen Jumalan. Kukaan muu koko Israelissa ei tätä nähnyt paitsi tuo upseeri. Sitä Jeesus nyt ihmetteli.

Näetkö sinä Jeesuksen sotajoukot uskon silmillä? Uskotko, että Vapahtaja voi lähettää enkelinsä juuri sen ihmisen luo, jonka puolesta olet tänäänkin hädissäsi rukoillut? Lapsesi luo, kun hänellä on ongelmia. Vanhojen vanhempiesi luo. Kärsivän ystäväsi luo. Lähetystyöntekijän luo. Jos Herra avaisi silmäsi, kuten hän avasi kerran Elisan palvelijan silmät, niin mitä sinä näkisitkään? Näkisit rukoustesi kohteen olevan Jumalan tulisten vaunujen ympäröimä.

Vielä kerran, mikä se oli, mikä sai Jeesuksen hämmästymään tuon upseerin uskossa? Ensinnäkin se, että mies uskoi armoon – siihen että ulkopuolisenkin rukoukset kuullaan. Toiseksi hän uskoi sanan voimaan: "Sano vain sana, niin palvelijani paranee." Ja kolmanneksi hän uskoi Jeesuksen näkymättömään armeijaan.

Jeesus jatkoi: "Minä sanon teille, että niin idästä kuin lännestä tulee monia, jotka taivasten valtakunnassa käyvät aterialle yhdessä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Mutta ne, joiden oli määrä periä valtakunta, heitetään ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita." (Mt. 8:11-12).

Jeesus ennusti, että kohta korttipakka sekoitetaan. Sisäpuoliset ja ulkopuoliset vaihtavat paikkaansa Jumalan valtakunnassa. Ne, joiden oli määrä periä valtakunta, heitetään ulos ja ne jotka ovat ulkona, otetaan sisälle. Sisäpuolisilla Jeesus tarkoitti juutalaisia, jotka eivät halunneet ottaa häntä vastaan. Kahdentuhannen vuoden aikana kristityksi ovat kääntyneet lähinnä vain sadanpäällikön kaltaiset pakanat.

Ennen Jeesuksen paluuta korttipakkaa sekoitetaan taas. "Ne joiden oli määrä periä valtakunta" tarkoittaa nyt vanhaa kristikuntaa. Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa on herätyksiä, mutta vanhassa kristikunnassa rehottaa luopumus. Lännen kirkot ovat hylänneet Jeesuksen ja hänen sanansa. Valtaosa suomalaisistakaan ei mene hätänsä ja syntinsä kanssa hänen luokseen. Sen sijaan idästä ja lännestä tulee joukoittain ihmisiä taivasten valtakuntaan. Jeesuksen tuomio luopioille on kova: "Heidät heitetään ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita."

Mutta vielä sananen Jeesuksen taivaallisista sotajoukoista. Ensimmäisen kerran ne esiintyivät evankeliumeissa jo jouluyönä. Silloin taivaallinen sotaväki juhli paimenten kedolla kenraalinsa syntymää. Ja kun Jeesusta tultiin pidättämään hänen viimeisenä iltanaan, sanoi hän Pietarille: "Luuletko, etten voisi pyytää apua Isältäni? Hän lähettäisi tänne heti kaksitoista legioonaa enkeleitä ja enemmänkin." (Mt. 26:53). Jos yksi legioona on kuusituhatta miestä, niin kaksitoista legioonaa tarkoittaa 72000 soturia.

Jerusalemiin oli sijoitettu järjestyksen valvojiksi vain yksi roomalainen kohortti eli 600 miestä. Mitä tuo pieni joukko olisi mahtanut kahdelletoista legioonalle, jos Jeesus olisi ryhtynyt puolustamaan itseään? Mutta miksi hän, taivaallisten joukkojen komentaja, ei sitä tehnyt? Miksi hän suostui muutaman sotilaan pidättämäksi ja tappamaksi? Siksi, että hänen täytyi kärsiä rangaistus kaikkien ulkopuolisten ja sisäpuolisten synneistä. Myös sinun ja minun – ettei meitä heitettäsi helvetin pimeyteen.

Helluntain jälkeen ulkomaalainen upseeri kastettiin ja hänestä tuli Jumalan kansan täysivaltainen jäsen. Ulkopuolisuuden aika oli ohi. Sen jälkeen upseeri sai tavata näkymättömän kenraalinsa joka sunnuntai jumalanpalveluksessa ja aina, kun hän Raamattunsa avasi. Sanassa Jeesus puhui hänelle, ja sanaanhan hän oli alun perinkin toivonsa pannut. Toimi sinäkin niin. Käy kirkossa joka pyhä ja lue Raamattua joka päivä – kynä kädessäsi. Opettele tarttumaan Sanan lupauksiin. Rukoile näin: "Herra, sano vain sana, niin minun ongelmani ratkeaa!"

© www.ilosanomapiiri.fi