Päivän Luukas
6.9.
221. 14:33-35
33. "Tietäkää siis: yksikään teistä ei voi olla minun opetuslapseni, ellei hän luovu kaikesta, mitä hänellä on.
34. "Suola on tarpeellista. Mutta jos suolakin menettää makunsa, millä se saadaan taas suolaiseksi?
35. Ei sillä ole käyttöä, ei pellossa eikä tunkiossa. Pois se heitetään. Jolla on korvat, se kuulkoon!"
Suolalla on kaksi tehtävää: antaa makua ruokaan ja toimia mätänemistä estävänä säilöntäaineena. Jälkimmäinen tehtävä oli hyvin tavallinen Jeesuksen aikaan, koska silloin ei tunnettu pakastimia eikä säilykepurkkeja.
Suolan on kuitenkin oltava suolaista, ennen kuin siitä on mitään hyötyä. Meillä Suomessa käytettävä "puhdas suola" ei koskaan menetä makuaan. Palestiinassa käytettiin myös huonoa Kuolleen meren suolaa, joka ei pysynyt pitkään suolaisena. Silloin sitä ei voitu käyttää sen enempää mausteena kuin säilöntäaineenakaan. Eipä edes lannoitusaineena.
"Te olette maan suola", sanoo Jeesus Matteuksen evankeliumin vastaavassa kohdassa (Matt 5:13). Kristittyjen pitää olla maailmassa sekä mausteena että säilytysaineena. Jos kristittyjä ei ole, tai jos he ovat "suolattomia", niin yhteiskunta ja kirkko mätänevät omiin paheisiinsa.
Suola kirvelee haavassa. Jumalan sana kirvelee, kun sitä julistetaan synneissään ja paheissaan elävälle maailmalle. Mutta jos kirkko tai kristityt jättävät suolan pois, ja koettavat tehdä julistuksesta vain "imelää", niin siitä ei ole mitään hyötyä. Sellainen kirkko ei kelpaa muuhun kuin pois heitettäväksi. Se on kieltänyt kutsumuksensa.
Uskallatko sinä olla "suolainen" kristitty, vai kuulutko niihin, jotka ovat menettäneet makunsa ja sulautuneet ympäristöönsä?
Kirjasta Mailis Janatuinen: Jää luoksemme - Sana
Luukkaan evankeliumista vuoden joka päivälle.
Perussanoma, 2000.
Kaikki
tekstit (pdf, 1,2 Mt). (Päivittäisversion paasto- ja pääsiäisaika
on sovitettu
kuluvan vuoden kalenteria vastaavaksi.)
© www.ilosanomapiiri.fi